Hyvä lukija,
politiikka on vienyt merkttävästi aikaani. Siksi blogin päivittäminen on ollut tauolla. Sama aikaavievyys koskee myös opintojani.
Opiskeluni ovat lähteneet hyvin käyntiin. Olen huomannut ihastuneeni sosiaalipolitiikkaan, kotimaiseen kirjallisuuteen ja tietenkin aikuiskasvatustieteeseen. Mahduin sittenkin lukemaan venäjää, koska yliopiston resurssit riittivät kolmannen ryhmän perustamiseen.
Eilen tarkotukseni oli mennä Vihreiden laiva-ryhmän kokoukseen. Kuitenkin tuli yllättävä mutka matkaan, kun kompastuin kävelytiellä noin 50 metrin päässä kodistani. Lensin eteenpäin, ja sitten seuraavaksi olin vatsallani maassa. Lopputulos: farkut rikki polven kohdalta, polvessa kaksi haavaa, polvi kipeä, kyynärvarressa haava ja kämmenpohja verisillä ruhjeilla. Miellyttävä huomio oli se, että 4/5 ohikulkijoista kysyi, voisivatko he auttaa jotenkin.
Menin hoitamaan ruhjeita kotiini, mistä kiitän siskoani. Sen jälkeen pääsin käymään pankissa. Tämän jälkeen olikin Vihreiden viini-ilta, jonka kruunasi Vihreiden puheenjohtajan, työministeri Tarja Cronbergin läsnäolo. Olen löytänyt Vihreistä hyvin paljon samanhenkistä porukkaa. Iloni on olla Vihreiden porukassa mukana.
Etsikää itsellenne iloa ja pitäkää siitä kiinni,
t. Jukka
lauantai, 13. syyskuu 2008
Politiikan ja opiskelun viemää
maanantai, 25. elokuu 2008
Uudet tuulet puhaltavat
Hyvä lukija,
tänään ovat uudet opiskelijat saapuneet Turun yliopiston kampusalueelle ja tuutoritehtäväni alkaneet. Aluksi minua jännitti kohdata nuo uudet opiskelijat. Jännitys tietenkin häiveni vähitellen. Minun on sanottava se, että Turussa on vain erinomaisia uusia erityispedagogiikan opiskelijoita. :)
Samalla myös kesä kääntyy kohti loppuansa ja tilalle saapuu syksy. Sadonkorjuun aika koittaa. Itse pidän kotimaisten omenien ja luumujen asemaa tärkeänä. Odotan sadon kypsymistä omien puidemme kohdalla.
Satoa on myös odotettavissa opiskelujeni suhteen. Itse asiassa minulla on pienehkö kaaos. Tarkoitukseni on lukea erityispedagogiikan syventäviä ja tehdä sivussa gradua, tehdä aikuiskasvatustieteen aineopinnot (mikäli mahdun ryhmään), tehdä myös psykologian ja naistutkimuksen aineopintoja, jatkaa fonetiikan perusopintoja, tehdä sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön perusopinnot ja aloitella kotimaisen kirjallisuuden perusopintoja. Tarkoituksena olisi alkaa myös venäjän kielen opiskelu. Kun lasken yhteen aikomani, niin tuloksena on noin 150 opintopistettä.Se on kyllä liikaa, joten järkevämpää olisi keskittyä muutamaan aineeseen. Jätänkö fonetiikan ensi vuoteen? Sitten voisi olla hiukan rauhallisempaa. Venäjän kieli kiehtoo, mutta erityisesti nyt tulevien Eurovision laulukilpailujen takia minun olisi syytä opiskella sitä kieltä. Naistutkimukseen motivaationi on korkeimmalla ja psykologiaa ajattelinkin vain muutaman kurssin suorittaa. Aikuiskasvatustiede auttaa gradussani ja sosiaalipolitiikkaa olen harkinnut uuden tutkinnon pääaineeksi. Kotimainen kirjallisuus taas on sidoksissa yhteen työryhmään, johon kuulun. Ja jos siitä innostun, niin äidinkielenopettajan tehtävätkin voisivat kuulua myöhempään elämääni.
Tulevien kunnallisvaalien suhteen tein päätöksen. En välttämättä tarvitse vaalipäällikköä, mutta sen sijaan useampi projektivastaava on tarpeen. Ehkäpä tästä se poliitikon urakin aukeaa.
Nauttikaa loppukesän päivistä,
Jukka
tänään ovat uudet opiskelijat saapuneet Turun yliopiston kampusalueelle ja tuutoritehtäväni alkaneet. Aluksi minua jännitti kohdata nuo uudet opiskelijat. Jännitys tietenkin häiveni vähitellen. Minun on sanottava se, että Turussa on vain erinomaisia uusia erityispedagogiikan opiskelijoita. :)
Samalla myös kesä kääntyy kohti loppuansa ja tilalle saapuu syksy. Sadonkorjuun aika koittaa. Itse pidän kotimaisten omenien ja luumujen asemaa tärkeänä. Odotan sadon kypsymistä omien puidemme kohdalla.
Satoa on myös odotettavissa opiskelujeni suhteen. Itse asiassa minulla on pienehkö kaaos. Tarkoitukseni on lukea erityispedagogiikan syventäviä ja tehdä sivussa gradua, tehdä aikuiskasvatustieteen aineopinnot (mikäli mahdun ryhmään), tehdä myös psykologian ja naistutkimuksen aineopintoja, jatkaa fonetiikan perusopintoja, tehdä sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön perusopinnot ja aloitella kotimaisen kirjallisuuden perusopintoja. Tarkoituksena olisi alkaa myös venäjän kielen opiskelu. Kun lasken yhteen aikomani, niin tuloksena on noin 150 opintopistettä.Se on kyllä liikaa, joten järkevämpää olisi keskittyä muutamaan aineeseen. Jätänkö fonetiikan ensi vuoteen? Sitten voisi olla hiukan rauhallisempaa. Venäjän kieli kiehtoo, mutta erityisesti nyt tulevien Eurovision laulukilpailujen takia minun olisi syytä opiskella sitä kieltä. Naistutkimukseen motivaationi on korkeimmalla ja psykologiaa ajattelinkin vain muutaman kurssin suorittaa. Aikuiskasvatustiede auttaa gradussani ja sosiaalipolitiikkaa olen harkinnut uuden tutkinnon pääaineeksi. Kotimainen kirjallisuus taas on sidoksissa yhteen työryhmään, johon kuulun. Ja jos siitä innostun, niin äidinkielenopettajan tehtävätkin voisivat kuulua myöhempään elämääni.
Tulevien kunnallisvaalien suhteen tein päätöksen. En välttämättä tarvitse vaalipäällikköä, mutta sen sijaan useampi projektivastaava on tarpeen. Ehkäpä tästä se poliitikon urakin aukeaa.
Nauttikaa loppukesän päivistä,
Jukka
keskiviikko, 13. elokuu 2008
Olympialaisia, flunssaa ja parturia
Hyvä lukija,
tuon isänmaallisesti esille olympialaiset, joita seuraan aktiivisesti. Maanantaina se tapahtui, Suomen mitalitili avautui. Hyvä Suomi, hyvin olet avustanut näitä urheiljoita! Erityisen iloinen olin siitä, että kultamitalin sai naisurheilija. Erityisesti naisurheilussa Suomen tulisi kehittää järjestelmää, sillä miehiä puolletaan selkeästi enemmän. Kuitenkin lajikohtaisestikin tukea tarvitaan. Muuten käy helposti niin, että vain taloudellisesti rikkaat voivat harjoittaa lajia. Niinpä meidän kaikkien tulisi miettiä, kuinka voisi auttaa urheilijoita enemmän, jotta saamme luoda yhteistä mukavaa: jos autamme urheiljoita riittävästi, voimme saada laajemman olympiajoukkueen, jota voimme seurata. Voimme myös arkipäivissä olla mukana: erityisesti henkinen tukeminen on tarpeen lapsille ja nuorille. Luovuuteen kannustaminen on yhteinen etumme.
Sen sijaan varsinkin YLEn televisiotoimittajat saavat minulta kritiikkiä. On selvää, että kysymyksillä halutaan selvittää asioita, mutta tyyli voisi olla ehkäpä toinen. Haastatteluissa voisi olla kannustavampi, eikä etsiä huonoja asioita, vaikka suorittaja olisikin tehnyt tuloksen, joka ei ole edes normaalitasoa. Tehdäänpä hiukan toisenlainen asetelma, kuvitteellinen haastattelu, jossa haastattelee joku toimittaja toista toimittajaa, jonka asenteessa olisi kohottamisen varaa:
Haastattelija: Sait urheilijan masentumaan entistä enemmän. Miksi löit uudestaan jo kerran lyötyä?
Toimittaja: Tämä on selkeä linja, koska meidän on saatava tarkkaa tietoa.
H: Tietenkin, mutta miksi se tehdään tuolla tyylillä?
T: No, tuota, koska se on totuttu tapa.
H: Eikö olisi syytä joskus tarkastella omia tapojansa, kuten urheilijatkin joutuvat tekemään kehittyäkseen uralla?
T: Rutinoituminen on erityisen tärkeää.
H: Niin, mutta onko se sitten järkevää moraalisesti kyseenalaisilla keinoilla?
T: Mitä tarkoitat?
H: Sitä pahan olon jatkuvaa kaivelua. Etkö ymmärrä, että saatoit juuri luoda lukon herkän urheilijan uralle?
T: Kyllä jokaisen kuuluu kestää tekemänsä tuloksen seuraukset.
H: Mutta ne seuraukset eivät ole urheilijan hallittavissa. Mikset kannustanut häntä?
T: Se ei kuulu toimenkuvaani.
H: Mutta sillä ehkä olisit saanut enemmän tietoa.
T: Tuohon en ota kantaa.
H: Tajuatko nyt, mitä pahansuopuudellasi olet saattanut saada aikaan?
T: Minun ei tarvitse vastata tuohon.
H: Alkoiko omatunto kolkuttaa?
T: (on hiljaa)
H: Kärkeen mahtuu vain rajattu määrä ihmisiä. Näin ollen varmaan tulisi ymmärtää, että kaikki eivät voi voittaa?
T: Se on selvä juttu.
H: Mitä sitten voitat lannistamalla? Nautitko tosiaan siitä, että saat pahoittaa toisten mielen?
T: Jutun täytyy kiinnostaa. Minusta voisimme lopettaa keskustelun tästä aiheesta.
H: Jos olisin ilkeä, kaivelisin jutun loppuun saakka. Mutta annan sinun toiveesi toteutua. Kiitos haastattelusta.
Toisaalta, tuo voisi olla ajanhukkaa. Totean kuitenkin, että inhimillinen kohtelu tekisi hyvää, eikä tuommoinenkaan haastattelu välttämättä eduistäisi asiaa.
Suomalainen mentaliteetti on melankolinen, mutta minusta sitä ei tarvitse syventää. Kannustamalla asiat saadaan parempaan kuntoon. Kehuminen onnistuneista kohdista virkistää mieltä. Miten itse sitten kysyisin noilta urheilijoilta? Tässä muutama tapa:
- Kertoisitko kilpailun kulusta?
- Mitä tämä kilpailu opetti sinulle?
- Sait hyvät pisteet tästä osuudesta. Mitä se sinusta kertoo?
- Millä tavalla aiot käsitellä tapahtunutta?
Sitten toiseen asiaan. Sairastuin viime viikolla sitkeään flunssaan. Tämä oli lähinnä yskä- ja kurkkukipuflunssa ja nuhakin tuli nyt maanantaina. Ja nyt ainoastaan sellainen omituinen olo on ainoa oire. Toivottavasti pääsen tästä eroon pian.
Eilen kävin parturillani. Parturini on viimeinen sidos entiseen opiskeluympäristööni, mutta se ei toisaalta vaikuta asiaan yhtään. Silti pidän Janakkalan Turenkia edelleenkin mukavana paikkana. Vaikka minulla ei olekaan muuta asiaa Turenkiin, niin katson, että hyvää parturia on turha vaihtaa mihinkään. Vuosien varrella olen tutustunut parturiini niin hyvin, että voimme samalla keskustella mielekkäästi. Mieluisinta joka käynnissä on se, että saan tulla ulos "kevyempänä" ja hyvällä tuulella.
Mutta nyt on taas aika toivottaa hyvää terveyttä kaikille.
Terveisin,
Jukka
tuon isänmaallisesti esille olympialaiset, joita seuraan aktiivisesti. Maanantaina se tapahtui, Suomen mitalitili avautui. Hyvä Suomi, hyvin olet avustanut näitä urheiljoita! Erityisen iloinen olin siitä, että kultamitalin sai naisurheilija. Erityisesti naisurheilussa Suomen tulisi kehittää järjestelmää, sillä miehiä puolletaan selkeästi enemmän. Kuitenkin lajikohtaisestikin tukea tarvitaan. Muuten käy helposti niin, että vain taloudellisesti rikkaat voivat harjoittaa lajia. Niinpä meidän kaikkien tulisi miettiä, kuinka voisi auttaa urheilijoita enemmän, jotta saamme luoda yhteistä mukavaa: jos autamme urheiljoita riittävästi, voimme saada laajemman olympiajoukkueen, jota voimme seurata. Voimme myös arkipäivissä olla mukana: erityisesti henkinen tukeminen on tarpeen lapsille ja nuorille. Luovuuteen kannustaminen on yhteinen etumme.
Sen sijaan varsinkin YLEn televisiotoimittajat saavat minulta kritiikkiä. On selvää, että kysymyksillä halutaan selvittää asioita, mutta tyyli voisi olla ehkäpä toinen. Haastatteluissa voisi olla kannustavampi, eikä etsiä huonoja asioita, vaikka suorittaja olisikin tehnyt tuloksen, joka ei ole edes normaalitasoa. Tehdäänpä hiukan toisenlainen asetelma, kuvitteellinen haastattelu, jossa haastattelee joku toimittaja toista toimittajaa, jonka asenteessa olisi kohottamisen varaa:
Haastattelija: Sait urheilijan masentumaan entistä enemmän. Miksi löit uudestaan jo kerran lyötyä?
Toimittaja: Tämä on selkeä linja, koska meidän on saatava tarkkaa tietoa.
H: Tietenkin, mutta miksi se tehdään tuolla tyylillä?
T: No, tuota, koska se on totuttu tapa.
H: Eikö olisi syytä joskus tarkastella omia tapojansa, kuten urheilijatkin joutuvat tekemään kehittyäkseen uralla?
T: Rutinoituminen on erityisen tärkeää.
H: Niin, mutta onko se sitten järkevää moraalisesti kyseenalaisilla keinoilla?
T: Mitä tarkoitat?
H: Sitä pahan olon jatkuvaa kaivelua. Etkö ymmärrä, että saatoit juuri luoda lukon herkän urheilijan uralle?
T: Kyllä jokaisen kuuluu kestää tekemänsä tuloksen seuraukset.
H: Mutta ne seuraukset eivät ole urheilijan hallittavissa. Mikset kannustanut häntä?
T: Se ei kuulu toimenkuvaani.
H: Mutta sillä ehkä olisit saanut enemmän tietoa.
T: Tuohon en ota kantaa.
H: Tajuatko nyt, mitä pahansuopuudellasi olet saattanut saada aikaan?
T: Minun ei tarvitse vastata tuohon.
H: Alkoiko omatunto kolkuttaa?
T: (on hiljaa)
H: Kärkeen mahtuu vain rajattu määrä ihmisiä. Näin ollen varmaan tulisi ymmärtää, että kaikki eivät voi voittaa?
T: Se on selvä juttu.
H: Mitä sitten voitat lannistamalla? Nautitko tosiaan siitä, että saat pahoittaa toisten mielen?
T: Jutun täytyy kiinnostaa. Minusta voisimme lopettaa keskustelun tästä aiheesta.
H: Jos olisin ilkeä, kaivelisin jutun loppuun saakka. Mutta annan sinun toiveesi toteutua. Kiitos haastattelusta.
Toisaalta, tuo voisi olla ajanhukkaa. Totean kuitenkin, että inhimillinen kohtelu tekisi hyvää, eikä tuommoinenkaan haastattelu välttämättä eduistäisi asiaa.
Suomalainen mentaliteetti on melankolinen, mutta minusta sitä ei tarvitse syventää. Kannustamalla asiat saadaan parempaan kuntoon. Kehuminen onnistuneista kohdista virkistää mieltä. Miten itse sitten kysyisin noilta urheilijoilta? Tässä muutama tapa:
- Kertoisitko kilpailun kulusta?
- Mitä tämä kilpailu opetti sinulle?
- Sait hyvät pisteet tästä osuudesta. Mitä se sinusta kertoo?
- Millä tavalla aiot käsitellä tapahtunutta?
Sitten toiseen asiaan. Sairastuin viime viikolla sitkeään flunssaan. Tämä oli lähinnä yskä- ja kurkkukipuflunssa ja nuhakin tuli nyt maanantaina. Ja nyt ainoastaan sellainen omituinen olo on ainoa oire. Toivottavasti pääsen tästä eroon pian.
Eilen kävin parturillani. Parturini on viimeinen sidos entiseen opiskeluympäristööni, mutta se ei toisaalta vaikuta asiaan yhtään. Silti pidän Janakkalan Turenkia edelleenkin mukavana paikkana. Vaikka minulla ei olekaan muuta asiaa Turenkiin, niin katson, että hyvää parturia on turha vaihtaa mihinkään. Vuosien varrella olen tutustunut parturiini niin hyvin, että voimme samalla keskustella mielekkäästi. Mieluisinta joka käynnissä on se, että saan tulla ulos "kevyempänä" ja hyvällä tuulella.
Mutta nyt on taas aika toivottaa hyvää terveyttä kaikille.
Terveisin,
Jukka
keskiviikko, 6. elokuu 2008
Ennakkoluuloja kasvisruokaa kohtaan
Hyvä lukija,
olen ollut kasvissyöjä (lakto-ovovegetaristi) jo vuodesta 1996 lähtien. Itse asiassa kalan jätin jo syksyllä 1995, mutta sittemmin jäivät myös kana ja lopulta lihakin katosi syyskuun puolivälissä 1996, opiskelijatovereideni avustuksella. Olin jo yläasteella päättänyt ryhtyväni kasvissyöjäksi. Kuitenkin olen tietyllä tavalla vääränlainen kasvissyöjänä, joten lempiruokaani ovat erityisesti kasvislasagnet. Tietenkin on ollut aikoja, jolloin on pitänyt syödä sitä kasvisruokaa, mitä on tarjolla.
Menin tänään kokeilemaan, miltä maistuu feta-kasvispaistos. Ja tulos oli vähintäänkin hyvä. Ennakkoluuloni ovat oliiveja kohtaan melkoiset, mutta kypsennettynä nekin maistuivat hyvältä. Fetaa en kyllä juuri nähnyt, mutta eipä se paljon haitannut.
Olen saanut kommentteja kasvisruokavaliotani kohtaan. Olen aika tiukkapipo siinä, etten halua käyttää kuolleita eläimiä ravinnokseni missään muodossa. Siispä liivate, liemikuutiot (paitsi kasvisliemikuutio), karmiini eli E 120 ja tietenkin kaikki liha, kala, kana ja äyriäiset ovat pannassa, kuten juustot ja rahkat, joissa on eläinperäistä juoksutetta. Aina tietenkään en voi välttää esimerkiksi liivatetta tai juoksutetta, jos sitä on valmiiseen ruokaan laitettu raaka-aineen kautta.
Nykyisin olen jo niin tiukkapipo, etten halua käyttää tuotteita, jossa on D3-vitamiinia eli kolekalsiferolia. Kyseinen vitamiini on eristetty lampaan villasta. Asia ei sinänsä haittaisi minua, jos se olisi peräisin keritystä elävän lampaan villasta. Valitettavasti se voi olla lähtöisin teurastetusta lampaasta, ja sitä en tahtoisi oikein tukea.
Moni haukkuu minua siitä, että saan puutostauteja jne. Syön kuitenkin monipuolisesti, ja kuitenkin monen mielimotkotus tuntuu koskevan kalaa. Muistan ne moninaiset kerrat, kun koulussa jouduin ruokailun jälkeen menemään vessaan oksentamaan kalaruuan. Onneksi lukiossa ollessani kouluravintolan väki ymmärsi, että minun oli parempi jättää se kala sikseen ja syödä lihaa (olin silloin vielä sekasyöjä).
Erikoista on sekin, että kysyessäni kasvisruokaa, minulle annetaan tiedoksi: "Juu, meiltä löytyy kalaa ja kanaa". Ihmettelen, missä näiden ihmisten ymmärrys on. Samoin voin pohtia, onko biologian tunnit tulleet nukutuiksi vai jopa lintsatuiksi.
Oma ennakkoluuloisuuteni koskee vielä esimerkiksi chiliruokia. Olen mausteille aika herkkä, ja miedosti tulinen ruoka on minusta polttavaa. Ja samoin kuullessani sanan 'wok' alan epäröidä, onko tuo sittenkään sopivaa minulle. Thairuokiin minulla on erityinen varaus: niiden kasvisruuissa käytetään erittäin usein kalakastiketta. Miksihän nykyään kierrän nuo paikat kaukaa?
Kuitenkin, hyvät lukijat, syökää kasvisruokaa, ja nauttikaa siitä! :)
Terveisin,
Jukka
olen ollut kasvissyöjä (lakto-ovovegetaristi) jo vuodesta 1996 lähtien. Itse asiassa kalan jätin jo syksyllä 1995, mutta sittemmin jäivät myös kana ja lopulta lihakin katosi syyskuun puolivälissä 1996, opiskelijatovereideni avustuksella. Olin jo yläasteella päättänyt ryhtyväni kasvissyöjäksi. Kuitenkin olen tietyllä tavalla vääränlainen kasvissyöjänä, joten lempiruokaani ovat erityisesti kasvislasagnet. Tietenkin on ollut aikoja, jolloin on pitänyt syödä sitä kasvisruokaa, mitä on tarjolla.
Menin tänään kokeilemaan, miltä maistuu feta-kasvispaistos. Ja tulos oli vähintäänkin hyvä. Ennakkoluuloni ovat oliiveja kohtaan melkoiset, mutta kypsennettynä nekin maistuivat hyvältä. Fetaa en kyllä juuri nähnyt, mutta eipä se paljon haitannut.
Olen saanut kommentteja kasvisruokavaliotani kohtaan. Olen aika tiukkapipo siinä, etten halua käyttää kuolleita eläimiä ravinnokseni missään muodossa. Siispä liivate, liemikuutiot (paitsi kasvisliemikuutio), karmiini eli E 120 ja tietenkin kaikki liha, kala, kana ja äyriäiset ovat pannassa, kuten juustot ja rahkat, joissa on eläinperäistä juoksutetta. Aina tietenkään en voi välttää esimerkiksi liivatetta tai juoksutetta, jos sitä on valmiiseen ruokaan laitettu raaka-aineen kautta.
Nykyisin olen jo niin tiukkapipo, etten halua käyttää tuotteita, jossa on D3-vitamiinia eli kolekalsiferolia. Kyseinen vitamiini on eristetty lampaan villasta. Asia ei sinänsä haittaisi minua, jos se olisi peräisin keritystä elävän lampaan villasta. Valitettavasti se voi olla lähtöisin teurastetusta lampaasta, ja sitä en tahtoisi oikein tukea.
Moni haukkuu minua siitä, että saan puutostauteja jne. Syön kuitenkin monipuolisesti, ja kuitenkin monen mielimotkotus tuntuu koskevan kalaa. Muistan ne moninaiset kerrat, kun koulussa jouduin ruokailun jälkeen menemään vessaan oksentamaan kalaruuan. Onneksi lukiossa ollessani kouluravintolan väki ymmärsi, että minun oli parempi jättää se kala sikseen ja syödä lihaa (olin silloin vielä sekasyöjä).
Erikoista on sekin, että kysyessäni kasvisruokaa, minulle annetaan tiedoksi: "Juu, meiltä löytyy kalaa ja kanaa". Ihmettelen, missä näiden ihmisten ymmärrys on. Samoin voin pohtia, onko biologian tunnit tulleet nukutuiksi vai jopa lintsatuiksi.
Oma ennakkoluuloisuuteni koskee vielä esimerkiksi chiliruokia. Olen mausteille aika herkkä, ja miedosti tulinen ruoka on minusta polttavaa. Ja samoin kuullessani sanan 'wok' alan epäröidä, onko tuo sittenkään sopivaa minulle. Thairuokiin minulla on erityinen varaus: niiden kasvisruuissa käytetään erittäin usein kalakastiketta. Miksihän nykyään kierrän nuo paikat kaukaa?
Kuitenkin, hyvät lukijat, syökää kasvisruokaa, ja nauttikaa siitä! :)
Terveisin,
Jukka
keskiviikko, 6. elokuu 2008
Elokuisen yön ratoksi...
Hyvä lukija,
tervetuloa lukemaan uutta blogiani! Luin muutaman tuttuni blogia, ja näin sain pohtia, miksi en itse kirjoittaisi avoimesti siitä, mitä elämäni tuo vastaan. Tiedän, etten ole kovin tehokas päiväkirjan pitämisessä, mutta nyt kokeilen tätä.
Yksi taustatekijä tämän blogin perustamiseen on tulevat kunnallisvaalit. Tein Facebookin Sosiaalisessa vaalikoneessa muutaman kysymyksen lisää, mikä onkin minusta erittäin antoisaa. Itsekin olen näillä näkymin ehdokkaana Turussa Vihreiden listalla. Kuulun puolueeseen monista syistä ja voin vannoa, ettei Suomessa ole tällä hetkellä toista puoluetta, jonka kanssa ajatukseni menisivät paremmin yhteen. Eikä tarvitsekaan olla, koska olen saanut Vihreistä monta hyvää kaveria.
Päivällä kävin ostoksilla. Hankin itselleni uuden kauluspaidan, jonka päävärit ovat musta ja sininen. Viihdyn hyvin kauluspaidoissa, koska mielestäni ne antavat ryhdikkyyttä muuten pyöreälle minälleni. Mainittakoon, etten kuitenkaan ole pukuihmisiä, sillä ne tuntuvat jotenkin jäykiltä.
Tällä hetkellä minun tulisi olla nukkumassa. Keskipäivällä tarkoitukseni on käydä opiskelijaravintolassa syömässä ja sen jälkeen minun tulisi lukea kiltisti psykologian tenttiin, joka on perjantaina. Niille, jotka eivät tiedä, kerrottakoon, että luen pääaineenani erityispedagogiikkaa. Sivuaineinani ovat psykologian lisäksi tällä hetkellä aktiivisesti naistutkimus ja fonetiikka, joskin tulevana vuonna aikuiskasvatustiede saa toivottavasti suuren painoarvon pääaineopintojen lisäksi. Nyt joku kysyy ehkä, tuleeko minusta opettaja. Vastaan, että en tiedä. Yksi toiveeni olisi opettaa erityispedagogiikkaa jossakin oppilaitoksessa, mutta erityisopettajan tehtävät perusopetuksessa jätän kyllä pääsääntöisesti muiden tehtäväksi. Toki voi olla, että huomaan jonakin päivänä olevani juuri se ala- tai yläkoulun erityisopettaja, joka pohtii, miten oppilaat saisivat paremmin oppia omaan elämäänsä.
Psykologian tentin aiheena on psykologian historia. Pääkirja on katsauksenomainen teos psykologian historiasta, kun taas toinen kirja on Freudin Johdatus psykoanalyysiin. Olisin voinut valita jonkin toisen teoksen sen sijasta, mutta naistutkimuksessa on monia teoreetikkoja, jotka pohjaavat teorioitansa juuri psykoanalyysiin.
Samoin naistutkimuksen suhteen minun tulisi tehdä työtä. Muutama essee minun tulisi saada valmiiksi kuun loppuun mennessä. Siten minulla olisi valmiina sekä perusopinnot että osa aineopinnoista. Minusta on alkanut tuntua, että oikein "ahmin" naistutkimuksen opintoja, vaikka sinänsä sen lukeminen ei mitään varmaa minulle tuokaan, ellen laske iloa ja tietoa pääomakseni. Ja sitä kuuluisaa henkistä pääomaa mielelläni aina kartutankin, kun ei se ole keneltäkään pois.
Taidanpa nyt jättää tämän kirjoittamisen tällä kertaa tähän. Kommentteja ja kysymyksiä otan vastaan mielelläni. Pyrin vastaamaan kaikkeen joko suoraan kommenteissa tai sitten tulevissa blogikirjoituksissani.
Terveisin,
Jukka
tervetuloa lukemaan uutta blogiani! Luin muutaman tuttuni blogia, ja näin sain pohtia, miksi en itse kirjoittaisi avoimesti siitä, mitä elämäni tuo vastaan. Tiedän, etten ole kovin tehokas päiväkirjan pitämisessä, mutta nyt kokeilen tätä.
Yksi taustatekijä tämän blogin perustamiseen on tulevat kunnallisvaalit. Tein Facebookin Sosiaalisessa vaalikoneessa muutaman kysymyksen lisää, mikä onkin minusta erittäin antoisaa. Itsekin olen näillä näkymin ehdokkaana Turussa Vihreiden listalla. Kuulun puolueeseen monista syistä ja voin vannoa, ettei Suomessa ole tällä hetkellä toista puoluetta, jonka kanssa ajatukseni menisivät paremmin yhteen. Eikä tarvitsekaan olla, koska olen saanut Vihreistä monta hyvää kaveria.
Päivällä kävin ostoksilla. Hankin itselleni uuden kauluspaidan, jonka päävärit ovat musta ja sininen. Viihdyn hyvin kauluspaidoissa, koska mielestäni ne antavat ryhdikkyyttä muuten pyöreälle minälleni. Mainittakoon, etten kuitenkaan ole pukuihmisiä, sillä ne tuntuvat jotenkin jäykiltä.
Tällä hetkellä minun tulisi olla nukkumassa. Keskipäivällä tarkoitukseni on käydä opiskelijaravintolassa syömässä ja sen jälkeen minun tulisi lukea kiltisti psykologian tenttiin, joka on perjantaina. Niille, jotka eivät tiedä, kerrottakoon, että luen pääaineenani erityispedagogiikkaa. Sivuaineinani ovat psykologian lisäksi tällä hetkellä aktiivisesti naistutkimus ja fonetiikka, joskin tulevana vuonna aikuiskasvatustiede saa toivottavasti suuren painoarvon pääaineopintojen lisäksi. Nyt joku kysyy ehkä, tuleeko minusta opettaja. Vastaan, että en tiedä. Yksi toiveeni olisi opettaa erityispedagogiikkaa jossakin oppilaitoksessa, mutta erityisopettajan tehtävät perusopetuksessa jätän kyllä pääsääntöisesti muiden tehtäväksi. Toki voi olla, että huomaan jonakin päivänä olevani juuri se ala- tai yläkoulun erityisopettaja, joka pohtii, miten oppilaat saisivat paremmin oppia omaan elämäänsä.
Psykologian tentin aiheena on psykologian historia. Pääkirja on katsauksenomainen teos psykologian historiasta, kun taas toinen kirja on Freudin Johdatus psykoanalyysiin. Olisin voinut valita jonkin toisen teoksen sen sijasta, mutta naistutkimuksessa on monia teoreetikkoja, jotka pohjaavat teorioitansa juuri psykoanalyysiin.
Samoin naistutkimuksen suhteen minun tulisi tehdä työtä. Muutama essee minun tulisi saada valmiiksi kuun loppuun mennessä. Siten minulla olisi valmiina sekä perusopinnot että osa aineopinnoista. Minusta on alkanut tuntua, että oikein "ahmin" naistutkimuksen opintoja, vaikka sinänsä sen lukeminen ei mitään varmaa minulle tuokaan, ellen laske iloa ja tietoa pääomakseni. Ja sitä kuuluisaa henkistä pääomaa mielelläni aina kartutankin, kun ei se ole keneltäkään pois.
Taidanpa nyt jättää tämän kirjoittamisen tällä kertaa tähän. Kommentteja ja kysymyksiä otan vastaan mielelläni. Pyrin vastaamaan kaikkeen joko suoraan kommenteissa tai sitten tulevissa blogikirjoituksissani.
Terveisin,
Jukka
